Huumori

Lainaus kirjasta Soturin tie. Shambala: “Ongelmana on, että kun alamme oivaltaa meissä piilevän mahdollisuuden hyvyyteen, suhtaudumme oivallukseemme liian vakavasti. Saatamme tappaa tai kuolla hyvyyden puolesta: niin kovasti haluamme sitä. Huumorintaju puuttuu. Huumori ei tässä tarkoita vitsailua, hauskuuttamista tai toisten plkkaamista ja perään nauramista. Aito huumorintaju on kevyt kosketus: ei mitään todellisuuden paukuttamista nyrkein, vaan sen arvostamista herkällä kosketuksella.”

Tupen rapinat

Olen vastakkain ihmisen kanssa, jolla on ehdoton mielipide, joka ei anna mahdollisuutta lähestymiseen tai riidattomaan toisin ajatteluun, koska se on ehdoton. Hän on kokenut elämänsä eri tavoin kuin minä. Hän ei näe unia, tai ei ainakaan muista niitä. Hän sanoo että rakkautta ei ole olemassa ja vaikuttaa pettyneeltä ja kyyniseltä, enkä näe miten minusta voisi olla iloa tai hyötyä hänelle. Jos myötäilen tuota ehdottomuutta, se vain syvenee ja etsii jotain mihin törmätä. Jos taas olen hiljaa, hän vetää johtopäätöksiä ja toteaa ilmeeni kertovan jotain, vaikka ei itse uskokaan ilmeiden lukemisen olevan mahdollista, koska se on liian lähellä telepatiaa, joka myös on hänen mielestään humpuukia. Jos vaihdan puheen aihetta, hän väistää sen taitavasti ja huomauttaa minua pysymään asiassa. Monimuotoisuus ja vapaus olla erilainen eivät ole vaihtoehtoja tuolle ihmiselle, elleivät ne edusta hänen hyväksymäänsä näkökantaa ja uskomuksia. Mielellään hän käyttää sanaa ”tiede” tukemaan ehdottomuuttaan, vaikka minulle tiede edustaa jatkuvaa ilmiöiden tutkimista ja uuden oppimista kun vanhat olettamukset kumotaan.

Minulla on kova ääni, joka aiheuttaa hämmennystä jos unohdan tarkkailla sitä. Samoin minulla on paha tapa aloittaa puhe sellaisella hetkellä, kun olen ymmärtänyt toisen puhujan viestin, mutta häneltä on jäänyt vielä jotain sanomatta. Sitä kutsutaan keskeyttämiseksi. Mielestäni on todella vaikeaa oivaltaa, milloin ehdoton ihminen on valmiina vastaukseen tai kysymykseen. Järki, myötätunto ja itsesuojeluvaisto neuvoo olemaan hiljaa ja pakenemaan ennen tunteiden kuumenemista puukkohipaksi. Juupaseipästely on jakamassa maailmojamme kahteen leiriin jossa se jakautuu kahteen leiriin jne… onkohan ehdottomuus ja monimuotoisuus niitä alkuvoimia jotka luovat törmätessään evoluutiota henkisyyteen?

Valta

Valtaistuin.

Nykyinen maailmankuvamme muodostuu usein kilpailuyhteiskunnan mallilla. Kilpajuoksu valtaistuinsalia kohti vaikuttaa olevan suurella massalla mielessä. Harva kuitenkaan käytännössä tekee todellisen vaikuttamisen eteen mitään, vaan valitsee mieluummin sohvamatkailun median fantasiarealiteeteissa. Tosi TV ohjelmat käsikirjoitetaan mahdollisimman kömpelöiksi, jotta saataisiin vaikutelma ”todellisista” ihmisistä, jotka raadollisuudessaan tekevät itsensä naurunalaisiksi ja säälittäviksi. Sohvamatkailija voi sitten vertailla omaa kyvykkyyttään ”en olisi noin tyhmä”, tai ” kuinka joku voi olla noin idiootti” ja kipaista aamulla ostamaan iltapäivälehden erikoisnumeron, missä käydään uudestaan sama ohjelma läpi, jossa toimittaja kertoo yksityiskohtia siitä ”tyhmästä idiootista” ja ohjelman sponsoreista. Tulee vinksahtanut vallan tunne, kun joku on itseä huonompi. Päivä kuluu hitaasti, mutta helpottaa, kun tarkistaa turhuusjulkkiksen yksityisasioita vielä netistä ja voihan niitä pohtia mahdollisten tuttujen kanssa vielä puhelimessa.

Sohva toimii valtaistuimena ja koti on sumean mielen valtaistuinsali, jonka vankina mieli on. Valheen ja illuusion valtaistuinta tarjotaan kaikille, mutta ei ilmaiseksi. Raha ja aika toimii maksuvälineinä mutta todellinen hinta on mieli ja terveys. Todellinen valta on piilotettu hämärille tileille, joita ohjaavat hämärät omistajat. Kasvottomat valtiaat ilman valtaistuinta.

Vallan himo on omituinen ominaisuus. Siihen liittyy aina hyötyminen toisten työstä ilman omaa osallistumista. Valtaistuimen suunnalta tulisi kuulla viisauksia yhteisen hyvän toteuttamiskeinoista ja vääryyden oikaisemista oikeuden keinoin. Kuinka kukaan oikeamielinen voisi himoita valtaa? Vastuu päätöksistä ja mahdolliset turhat kärsimykset jatkuvana työnä. Kasvottomille sponsoreille ei ole ongelma asettaa nukkevaltiaita julkisuuden tosi TV ohjelmaan, vai pitäisikö sanoa hallitusohjelmaan.

Todellinen valta on kuitenkin meillä kaikilla, sillä vain me itse voimme päättää otammeko myrkyn, vai emme. Olkoon myrkky henkistä tai konkreettista, se on meidän oman valtaistuimemme älyn ja johtamistaidon tarkkaavaisuuden päätettävissä. Kuinka moni meistä osaisi olla oikeudenmukainen ja uhrautuva valtias edes itselleen?

Turvatonta tietoa?

Tietoturva?

Onko tietoa turvattava, vai pitäisikö tiedon olla vapaata. Törmäämme mielestäni kahteen eri asiaan nettiympäristössä tiedosta puhuttaessa. Tieto sinänsä pitäisi olla vapaata kaikille. Tulee mieleen raamatullinen metafora hyvän ja pahan tiedon omenasta. Liekö”Apple” sitten ollut innoittajana profetointiin reilut pari tuhatta vuotta sitten, kuten ”profitointiin” nykyisessä elämässämme. Hyvää tietoahan pantataan aivan kirjaimellisesti protektionismin nimissä. Sitä kutsutaan immateriaalioikeudeksi (patentit/tekijänoikeudet) eli oikeudeksi tyhjyyteen. Teollisuus haluaa myydä nopeasti hajoavaa vanhaa tekniikkaa ja surkeatasoisia tuotteita sen sijaan, että tuotteiden annettaisiin valmistua vapaasti vapaan tiedon levitessä eettisesti hyviksi ja elämää palveleviksi. Teollisuus kerää ja ”varastoi” tyhjyyttä (patentteja), eikä ota niitä käyttöön, vaan tarjoaa kaupallisuuden verukkeella osakemarkkinoita ohjaavaa ”tietoa” (kuplaa). Siitähän asiakkaatkin ovat saaneet uuden nimityksen, eli kuluttajat, jotka kuluttavat käyttämisen tai kierrättämisen sijaan. Oma hallituksemmekin yrittää viedä läpi tuotteiden takuuajan lyhentämistä kulutuksen kasvun ”turvaamiseksi”.

Kuinka tieto voi olla turvatonta? Kun henkilökohtaiset asiamme ovat tallennettuna kohteeseen (pc muisti) joka on laitteessa, joka on yhteydessä maailman laajuiseen verkkoon, ja kenen tahansa sieltä haettavissa, niin eikö pitäisi katsoa peiliin. Jos jätämme oven auki lähtiessämme kodistamme ja jätämme sen varmuuden vuoksi hakaseen, että kaikki näkisivät sen olevan auki, niin jokuhan saattaisi tulla sisään kurkkimaan ja tutkiskelemaan tavaroitamme. Kun puhutaan tieto murroista, eli joku ulkopuolinen ottaa laitteemme haltuunsa etäohjelmien avulla, ei mielestäni ole kysymys tiedon varastamisesta vaan tiedon väärinkäytöstä. Joku joka tekee rikoksen pimentyneen mielensä ja henkilökohtaisen tarrautumisen vallassa, on kärsivä olento. Heikko mieli saa kieroutunutta tyydytystä siitä että pääsee tirkistelemään ja jakamaan omaa kärsimystään toisille. Mikä taho jakaa tuhon ja kärsimyksen työkaluja? Käärmeenä esitetty raamatullinen kiusaaja on kasvanut järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, ellei se jo tuolloin tarkoittanut juuri sitä. (Jospa pääsisikin keskustelemaan tekstin alkuperäisen kirjoittajan kanssa.) Tämä käärmeen lumoama heikkoluontoinen olento levittää myrkkyään sitten haittaohjelmina ja viruksina tavallisen kansalaisen harmiksi. Näin tosin toimii myös suuret mediatalot ja elokuvateollisuuskin, jotka ovat päättäneet hukuttaa meidät katastrofeista toiseen. Totuuden nimissä luodaan mielikuvia ohi koko totuuden palvelemaan milloin mitäkin kaupallista tavoitetta, koska se on kuulemma kansan tahto ja sille parhaaksi. Kumma kyllä kukaan ei kysy asiasta kansalta.

Onko siis se, että joku tietää meistä jotain mitä emme halua heidän tietävän, tiedon varastamista. Sillä perusteella iltapäivälehdet tekevät pelkästään rikoksia. Mielestäni se, että selviä valheita kutsutaan tiedon levittämiseksi on huolestuttavampaa kuin mahdollinen tiedon, jonka oletusarvona olisi vilpittömyys, leviäminen. Nykyään on koneet halpoja ja netti surffailuun voi käyttää jotain halpaa tai jopa kierrätyskonetta jossa voi pitää vaikka linux järjestelmää ja pankkiasioihin ja tärkeiden asioiden hoitoon henkilökohtaista konettaan, jonka tietoturvan pitää vahvimmillaan.

Foorumeilla, missä ihmisten todellinen henkilöllisyys on vain vilkkaan mielikuvituksen rajoittama, on siis syytä pitää yllään ”sadetakkia” ja kotona voi sitten toimia ”intiimimmässä asussa” irti keinotekoisista henkilöistä joiden ainoa läsnäolon syy on tulla kutsumatta kylään. Piiloutuminen ei ole suojautumista, vaan pelon viitta. Puun takaa seuraavat silmät pitävät puuta suojanaan, koska paljastuminen tietäisi häpeää ja saalistajana leikkimisen fantasia kääntyisi saaliiksi joutumisen illuusioksi.

Pari tutustumisen arvoista linkkiä…

Linkeistä vielä sen verran, että jos saalistaja haluaisi asentaa ansan, niin netissä se olisi linkki sivustolle, joka asentaisi ansakoukun syvälle saalistettavaan, ilman
että saalis olisi siitä edes tietoinen. Tietoisuus iskee vasta kun
rikos paljastuu, joten saaliin kannattaa luottaa vaistoihinsa ja
hankkia asiantuntemusta. Toivon että voimme luottaa YLEn sivustolle
ilman uhkaa, jos vaivaudumme tarkastamaan osoitteen, ettei sivu ole
vain kopio oikeasta sivusta näkymättömällä ansalla varustettuna.

”Katso mitä klikkaat” http;///veeveevee. kuinkastässänäinkävi,pistecom_ja_12345_ja_myöhäistä_hooteeämmmmälläll

voisi myös toimia seksivalistuksen etusivulla.

YLE:::

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/03/tietoturvarikollinen_saa_alam…